Opiskelu Kiinan kupeessa

Hei ja jälleen suuret pahoittelut pitkästä hiljaisuudesta!

Ajattelin täällä koulukiireiden keskellä nyt päivittää opiskelusta. Se kun täällä Aasiassa hieman eroaa suomalaisesta vastaavasta. Yhtäläisyyksiäkin kyllä löytyy!


Kuten aiemmin kerroin, opiskelen omassa Hong Kong Institute of Education (pian virallisesti The Education University of Hong Kong) -yliopistossani muun muassa Kiinan ulkopolitiikkaa ja valokuvausta - ryhmätöiden suurta määrää harmitellen. Kielimuuri, aikataulut ja kulttuurierot kun tekevät niistä normaaliakin hankalampaa. Niistä huolimatta koen opiskelun täällä melko kevyeksi. Toki en ole lukenut kaikkia kurssien lukemistoon kuuluvia artikkeleita, mutta sitä eivät kuulemma tee paikallisetkaan.

Kampus on kaunis aurinkoisina päivinä ja täynnä somisteita.

Ryhmätöistä yksi on takana päin, ja se sujui melko kivuttomasti. Esitelmä Kiinan ja Japanin saarikiistasta ja sen pohjalta tehty syvällisempi esitelmäessee olivat oikeastaan aika mukavia töitä. Suunnilleen samanlainen työ on vaiheessa tai edessä muilla kursseilla, joten suurta työtaakkaa ei tunnu olevan, etenkin kun aiheet kiinnostavat. Ainoastaan yhdellä kurssilla edessä on vanha kunnon esseekoe, muilla riittävät esitelmät ja omaan tahtiin tehtävät esseet.

Luennot täällä ovat aika samanlaisia kuten Suomessakin. Opettajapainotteisia, mutta hetkittäin vuorovaikutteisia. Kaikki opettajat pyrkivät ja oikeastaan pakottavatkin opiskelijoita vastaamaan kysymyksiin ja osallistumaan keskusteluun tunneilla, etenkin luennoista eroavissa pienryhmätapaamisissa. Nämä "tutoriaalit" ovat hienoinen ero Suomeen, missä kurssit koostuvat yleensä pelkistä luennoista, korkeintaan niistä ja itsenäisesti hoidettavista ryhmätöistä. Tutoriaaleissa keskustellaan pienryhmissä tai ohjausryhmän kanssa kurssin aiheista, pohjana useimmiten opiskelijoiden esitelmät.

Ryhmätyötä varten lukemista mukavassa ulkonurkkauksessa.

Tämä on siis oma kokemukseni. Kaipaan tavallisia, tuttuja tenttejä ja itsenäistä työskentelyä, mutta toisaalta tämä on vaihtelua Suomen opiskeluarkeen johon kuitenkin palaan ensi syksyksi. Kaikki hyvin, kun työtäkään ei tosiaan ole liikaa. Hong Kong on kuitenkin monen muun aasialaisen kaupungin tavoin kuulu intensiivisestä pänttäämisestä ja opiskelijoiden - ja etenkin koululaisten - kurinalaisesta ja työntäyteisestä arjesta. Tämänkin lukuvuoden aikana oman henkensä on luultavasti osittain opiskelupaineiden seurauksena riistänyt jopa 22 opiskelijaa ja koululaista. Nuorin itsemurhan tehnyt oli vain 11-vuotias. Paikalliset koululaiset saavat myös vähemmän ulkoliikuntaa kuin Hong Kongin vangit.

Myös yliopistotasolla opiskelu voi käydä rankaksi. Itselläni on tällä hetkellä helppoa, mutta vaihtareille tarjottu kurssi- ja opiskelumäärä on pientä paikallisiin verrattuna. On ihan normaalia, että luentoja on myös lauantaisina ja että ne kestävät yli kymmeneen asti illalla. Pääsiäisloma lähestyy, mutta kaikki paikalliset ovat jäämässä tänne, sillä lukukauden puolivälin kokeet ja muut opiskelu-urakat pitävät kiireisenä. Opiskelu yömyöhään on klassikko, eikä aina johdu siitä että hommat on jätetty viime tinkaan (mikä täälläkin tosinon ihan yleinen trendi, heh). Vertauksen vuoksi, itselläni on neljä kurssia, yhdellä paikallisella kaverillani seitsemän. Lisäksi monet valmistautuvat myös englannin tai mandariinin tasokokeisiin.

Oma kouluni on Aasian toinen ja maailman kahdestoista paras kasvatustieteen opetuksessa (siinä nimenmukaisessa educationissa), mutta meno on kuulemma rankempaa Hong Kongin ykkösyliopistossa, Hong Kong University:ssä. Olen tavannut useita vaihtareita, joiden arjesta kuluu huomattavasti suurempi osa erilaistenn koulutöiden parissa. Opiskelu tuntuu jatkuvan iltaan asti heilläkin, viimeksi näin päivityksen siitä että opiskelu loppui vasta puoli yhdeltätoista illalla. Toki näin pitkään voi mennä itse kullakin deadlinen lähestyessä vaikka Suomessakin, mutta saamani käsityksen mukaan HKU:ssa on aika rankka meno.

Tämä kuva ei liity tekstiin muuten kuin siten että vaelsin tälle vuorelle HKU-vaihtarien kanssa.

Ai niin, ja ikään kuin opiskelu itsessään ei riittäisi, on paikallinen opiskelijatoiminta ällistyttävän aktiivista. Ja todella erilaista kuin Suomessa, sisältäen myös opiskelija-asuntoloiden kerroskomiteat ja käytävänkorkuiset koristeet. Taidan niille säästää ihan oman merkinnän.

Tällaista tällä kertaa. Tulevana lauantaina lähden monen viikon mittaiselle reissulle Japaniin, joten taitaa tulla taas pitkä päivitystauko. Tarkoitus olisi kuitenkin kertoa tulevaisuudessa ainakin ruoasta ja siitä paikallisesta monenkarvaisesta opiskelijatoiminnasta.

Kiinalainen uusivuosi

Kung hei fat choi! Eli hyvää kiinalaista uuttavuotta, vaikka sitä ei tuo kirjaimellisesti tarkoitakaan. On kuitenkin juhlapäivinä ja alkaneen vuoden alussa viljeltävä onnentoivotus.

Viime viikko oli täällä juhlaviikko, ja allekirjoittaneella sekä monilla muilla vapaata koulusta. Ensimmäiset kolme päivää eli tänä vuonna maanantaista keskiviikkoon 8.-10. helmikuuta. Oli kyllä hienoa kokea se täällä, onhan uusivuosi täällä se vuoden suurin juhla. Hyvin verrattavissa länsimaiseen jouluun muun muassa koristelun ja kulutuksen puolesta. Joulun tavoin se on myös vahvasti perhejuhla, jolloin syödään perinneruokia yhdessä koko (lähi)suvun kanssa.

Puitakin koristellaan kuin jouluna konsanaan!

Myös lahjoja on tapana antaa, mutta vähän eri tavalla ja eri mittakaavassa kuin länsimaisena jouluna. Naimisissa olevat sukulaiset antavat nuoremmille naimattomille (useimmiten lapsille ja nuorille) "punaisia taskuja", eli juhlavärin mukaisia kirjekuoria, joissa on rahaa sisällä. Itse pääsin vierailemaan yhden paikallisen kotona, ja hänen vanhempansa olivat niin anteliaita että antoivat vierailevalle vaihtarikatraalle omat punaiset taskut. Saimme myös syödäksemme useampaa perinteistä naposteltavaa.

Ensimmäisinä päivinä käydään myös vierailemassa lähellä asuvien sukulaisten ja ystävien luona, jolloin mukana viedään suuri paketti jotain vähän parempaa naposteltavaa. Kaikissa kaupoissa myydään sopivan kookkaita ja usein joko valmiiksi paketoituja tai pyydettäessä paketoitavia keksi- ja makeisrasioita. Tulee vähän mieleen Suomessa jouluna myytävät juhlakonvehtirasiat, täällä ne ovat vaan vähän isompia. Mekin veimme ovensa avanneelle perheelle sellaisen. Vierailijoille joka kotona taas on tarjolla avattava rasia uuden vuoden makeisia ja suklaata.

Paikallinen 7-11 tarjoaa lahjapaketteja oikein pihalla asti.

Perinteisiä uudenvuoden makeisia ovat esimerkiksi lootuksen juuret, sokeroidut kookoslastut ja erilaiset pähkinäherkut.

Juhlan teemaväri on kuvistakin päätellen punainen, ja monet ihmiset myös pukeutuvat punaiseen (tai vaaleanpunaiseen) sen aikaan. Uudenvuoden myytin lapsia syövän hirviön Nianin uskottiin pelkäävän punaista, siksi sen valinta koristeissa ja pukeutumisessa.

Kotiin ostetaan myös kukkia juhlapäiviä edeltäviltä kukkatoreilta (flower market). Niillä myydään kyllä kaikenlaista muutakin, kuten allaolevasta videosta näkyy. Pahoittelut heiluvasta kuvasta ja epämääräisestä ääniraidasta, ensi kerralla paremmin!

 

Arkihiki

Suuret pahoittelut blogimerkinnän viivästymisestä (etenkin äidille ja isälle, terveisiä vaan). Tänne asettuessa ja kaverisuhteiden syventyessä aika kuluu vaan ihan muuhun kun koneella kirjoittamiseen. Valtaosa kyllä vaan rentoon hengailuun muiden vaihtarien kanssa, eli kyllä tämän blogihomman kanssa voisi vähän ryhdistäytyä. Tämä merkintä on sekava ja epäkronologinen, anteeksi vielä siitäkin.

Olen minä kyllä luennoillakin käynyt. Ne alkoivat jo reilu kaksi viikkoa sitten, eli nyt on niistä jotain kerrottavaakin. Minulla on yhteensä viisi kurssia, joista kaikki kestävät koko kevätlukukauden huhtikuun loppuun saakka (koko toukokuu näillä näkymin vapaa matkustelulle, woah). Töitä tuntuu riittävän kaikilla kursseilla. Se ei kuitenkaan haittaa yhtään niin paljoin kun se, että joka kurssilla tehdään vähintään yksi ryhmätyö. Ja osalla kursseista kaikki opiskelijat eivät puhu hyvin tai ainakaan mielellään englantia.

Mielenkiintoista asiaa kuitenkin on, Manner-Kiinan ulkopolitiikkaa, modernisoitumista ja uutta (sosiaalista) mediaa. Kahtena villinä korttina ovat "Exploring rural heritage of Hong Kong", jossa käyn ryhmän kanssa tutkimassa hylättyä kylää ja "Photography and moving image", joka ei ole kevyt vaan valokuvausta tutkimuskeinona hyödyntävä kurssi. Oman projektin lisäksi tottakai kaksi ryhmäesitelmää ja ryhmän kanssa tehtävä tehtävä. Noh, onpahan silti varmaan antoisa.

Tämmöinen hillitty värivalokuva tähän väliin.

Nyt pitää avata otsikon hiki-sanaa: arkeeni on hiipinyt täällä urheilu. Opinahjoni liikuntapalvelut ovat ilmaisia, joten olen ehtinyt hyödyntää niitä jo useamman lajin parissa. Pallopeluuta halavan pitää vaan varata sali, mielellään päivä tai pari etukäteen halutun ajan varmistamiseksi. Peliseuraakin löytyy helposti vaihtareista ja kansainvälismielisistä paikallisista koostuvasta WhatsApp-ryhmästä. Eniten olen pelannut sulkapalloa (viimeksi tänä aamuna), mutta vähästä kokemuksesta huolimatta myös tennis on ollut oikein hauskaa. Uida en osaa vieläkään kuin koiraa ja puolisammakkoa, mutta sitäkin olen kerran tehnyt. Ylihuomenna luvassa on salikoulutus, joka on pakko käydä jos haluaa käyttää kuntosalia, eli kohta tulee lihaskuntoharjoitteluakin varmaan mukaan. Melkoista.

Liikunnan vastapainoksi syön kyllä herkkuja. Tässä "kananmunavohveli", eli jonkinnäköisenä kananmunavaahdolla täytetty palloleivonnainen. Saatavana myös suklaan ja mansikan makuisena.

Yksi liikuntamuoto lisää ja ehkä omalla tavallaan antoisin on vaellus. Vuoria ja vaellusreittejä Hongkongissa riittää loputtomiin, ja pientä esimakua olemme ehtineet jo saamaan. Ensimmäinen vaellus oli enemmänkin normaalia raskaampi kävely Shing Mun Reservoir -nimiseen paikkaan asvaltoituja teitä (ja monia ylämäkiä) pitkin. Matkalla näkyi apinoita ja hämmentävää kyllä, lehmiä. Vettä oli myös paljon.

Yksi vetinen maisema tässä.

Aivan löysäksi ei vaellusurheilumme täällä jää, sillä Andy-niminen paikallinen ja sporttinen nuorimies vie vaihtareita mielellään vuorille. Perjantai 15. päivä kävimme läheisen Pat Sing Lengin luonnonpuiston reitillä. Se oli oppaamme mukaan keskitasoa (tai vähän helpompi) ja otti koville etenkin loppupäästä, jossa oli kahdenkymmenen minuutin verran kiipeämistä ylöspäin, enimmäkseen portaita pitkin. Alussa olleet, hetkittäin jopa vaakatasossa kulkevat polut olivat huomattavasti miellyttävämpiä. Tunne vuoren päällä oli kyllä mainio jalkojen tärinästä huolimatta!

Näkymiä Andyn vaelluksen huipulta.

Siinä pieni hyppy menneisyyteen. Muu aika on kulunut kauppa- ja illallisreissuilla vaihtariporukan kanssa. Yöelämääkin olemme katsastaneet kahden lauantain verran. Eniten käymme kuitenkin kampuksen Seven-Elevenissä. Osa meistä keräilee maanisesti tarroja passiin, jolla saa pienen Sanrio-pehmolelun. Itse en moiseen sorru.

Mistä haluatte kuulla ensi kerralla? Ainakin ruokamerkintää olen ajatellut, tosin sitä varten pitäisi kerätä vähän kuvamateriaalia. Opinnoista, arjesta tai alueesta voin myös kertoa enemmän tarvittaessa.

Loppuun vielä hakemusvideo! Madventures ja Ulkoasianministeriö etsivät kilpailussaan kirjeenvaihtajia, ja fiksuna ja filmaattisena ihmisenä päätin tietenkin osallistua. Pitäkää peukkuja!

Hongkongin outoudet & uusi vuosi

Hei vaan!

Tällä kertaa ajattelin kertoa parista kummastusta herättäneestä asiasta ja uudesta vuodesta. Here goes!

1. Shampoota ja muita pesuaineita myydään vaan valtavissa pakkauksissa.

Valtavissa shampoopulloissa (ainakin kahden tai kolmen shampoopurkin verran tavaraa) on myös suuttimet.

2. Vessakoppien ovet aukeavat sisäänpäin.

3. Ilmastointi on kaikkialla niin kovalla, että tämä "talvi" tuntuu talvelta lähinnä sisätiloissa. Ulkona on usein huomattavasti lämpimämpää, ja orientaatiossa oikein suositeltiin ottamaan lämpimälläkin säällä lisävaatetta mukaan sisätiloja varten. En ymmärrä.

4. Kolikot ovat hassuja ja niitä on aivan liian pieneksi asti. Yksi euro on 8,5 dollaria ja täällä on jopa 10 sentin kolikoita. Viiden dollarin kolikko näyttää taas aivan siltä, että siihen on liimattu useampi kolikko yhteen. Seteleitä taas on monenlaisia, kahtakymppiäkin on muistaakseni ainakin kuutta laatua sen painaneen pankin mukaan. Kymmenen dollarin seteli on muovinen (!) ja siinä on kurkistusreikä - vaikeampi väärentää, mutta en tiedä kuka edes haluaisi yrittää väärentää noin pientä rahaa.

Söpöjä ovat etenkin nuo piparikolikot. Kymppiä on sekä kolikkona että setelinä.

5. Täällä kuljetaan isojen, Suomen pitkän matkan bussien kokoisten bussien lisäksi noin 20 hengen minibusseilla. Minibusseissa on sen verran vähän tilaa, että yleensä usealla pysäkillä jää monta ihmistä ulkopuolelle. Minubusseja toki kulkee tiuhaan tahtiin, mutta eikö olisi kätevämpää jos ne olisivat vähän isompia?

Siinä viisi asiaa, jotka nyt ensimmäisenä tulivat mieleen. Sitten uudesta vuodesta! Pyörittiin vaihtareiden ja tutor-opiskelijoiden eli "buddyjen" kanssa Hongkongin keskusta-alueilla. Suurkaupunkitunnelmaan pääsi paremmin. Museot olivat rumia, mutta etenkin veden äärellä oli hienoja näkymiä. Ja oli se kaupunkifiilis hienoa, korkeita rakennuksia riitti ja ihmisiä myös.

Auringon laskettua lautalla Hongkongin saarelle matkustaessa valot olivat upeat.

Monissa paikoissa oli leiriytyneitä ihmisiä jo iltapäivällä keskiyön ilotulituksia varten. Meidän porukkamme meni odottamaan niitä International Finance Center -rakennuksen terassille. Huono tuuri kuitenkin kävi, koska ilotulitukset olivat lopulta sellaisessa kohtaa että meidän paikaltamme ne jäivät rakennuksen kulman taakse (muitakin epäonnisia riitti). Paikkaa vaihtamalla näin niitä hieman, mutta kyllä harmitti. Alla kuitenkin video. Hyvää uutta vuotta kaikille!

A video posted by International Luxury Concierge (@luxuryworldtraveler) on Dec 31, 2015 at 2:09pm PST

Kahden päivän kongit

Pahoittelen otsikkoa, ihan vielä en ole toipunut matkasta tänne. Lähipäivinä tulee ehkä parempaa tekstiä. Halusin kuitenkin polkaista blogin käyntiin!

Olen siis tällä hetkellä vaihdossa Tai Possa, Hongkongissa yliopistossa nimeltä Hong Kong Institute of Education. Journalistiopiskelijan tänne toivat mielenkiintoisen oloiset Manner-Kiinaa käsittelevät sosiaalitieteen kurssit ja plussana valokuvaus- ja videokurssi. Koko kevätlukukauden ajan minulla on vain neljä kurssia, joten odotan niiden olevan melko syväluotaavia.

Toinen syy oli tietenkin sijainti. Itseään "Aasian maailmankaupunkina" markkinoiva Hongkong todella on eräänlainen keskus Aasiassa. Manner on kiinnostanut minua jo kauan, ja tehtyäni yhden opiskelijavaihdon Japanissa (kattava blogi vaihdosta tämän linkin takana) ajattelin laajentaa tuntemustani Kiinaa kohti sen erityishallintoalueella. Täällä on aika kapitalistinen meininki ja huomattavasti vapaampaa, ja englantiakin puhutaan tietääkseni paremmin. Hongkongissa puhuttavaa kantoninkiinaa en täällä alkeita enempää opiskele, mutta ajattelin Jyväskylän yliopistoon palattuani aloittaa mandariinikiinaan opinnot. Ottamani kurssit opetetaan siis englanniksi.

Kuva kanssavaihtari Monan blogista (linkki alempana)

Saavuin maahan ja kampukselleni vasta eilen 28. päivä joulukuuta, joten vielä ei tapahtumista ole paljoa kerrottavaa. Kuviakin olen ehtinyt ottaa melko vähän ja nekin kännykällä, joten kunnolliset kuvapostaukset ovat tulossa vasta myöhemmin. Tähän postaukseen olen laittanut joitakin satunnaisia otoksia.

Satunnaiset bambut Tai Pon kadulla.

Opinahjoni sijaitsee siis noin tunnin matkan päästä Hongkongin tiiviimmästä ja vilkkaammasta kaupunkiytimestä kauniilla, vehreällä vuoristoalueella. Tai Po on itse asiassa Hong Kongin toiseksi puhtain (eli toiseksi vähiten saastunut) alue! Eli täällä voi hengitellä melko hyvillä mielin, ja näkymät metsäisille vuorille ovat upeat.

Kampusalue, joka oli luulemaani vielä suurempi, sisältää asuntolat jotka on nekin rakennettu vuoren päälle. Hissiä pitää matkalla kymmenenteen kerrokseen vaihtaa kaksi kertaa. Kuten konetta halvalla lentomatkalla tänne, heh. Asuntola on siisti ja kahden hengen huone (jonka jaan myös blogia pitävän Monan kanssa) aasialaisittain tilava.

Orientaatiossa olemme saaneet perustietoa yliopiston ja kaupungin palveluista, tutustuneet muihin vaihto-opiskelijoihin ja henkilökohteisiin tutoreihimme eli "buddeihin" ja oppineet muutaman fraasin kantoninkiinaa. Varsinainen lukukausi sekä kurssit alkaa vasta ensi maanantaina neljäs tammikuuta. Pian koittava uusi vuosi isoine ilotulituksineen tulee varmasti olemaan näkemisen arvoinen, siitä seuraa ainakin kuvia! Eli stay tuned.